Kuukausi kulunut

Cześć, eli terve! Eilen tuli tosiaan kuukausi Varsova-mittarissa täyteen. Aika on kyllä mennyt tosi nopeasti, eikä ihmekään, kun täällä ei paljon peukaloita pyöritellä. Tänään oli taas vapaapäivä, ja vaikka mitään erityistä en varsinaisesti tehnytkään, en juuri jouten istuskellut. Aamupäivällä lähdin yliopistolle allekirjoittamaan työsopimuksen, kävin pankissa ja hengailin kaupungilla suunnittelemassa, missä kaupoissa sitä pian viettäisi tili tuli, tili meni -päivää. Tulin kotiin, hoidin asioita, tein ruokaa, suunnittelin vähän huomisia tunteja, tsättäilin (miten tuo sana oikeesti pitäis kirjoittaa?) ja lähdin Sannan kans elokuviin, josta äskettäin tulin taas kotiin. Tästä on kävellen ja metrolla n. puolen tunnin matka keskustaan, riippuen vähän minne puolelle menee, joten äkkiäkös aikaa saa vain kulkemiseenkin kulumaan, mutta tässä vähän tarinointia viime aikaisista riennoista.

Varsovassa on paljon elokuvateattereita, ymmärtääkseni 28. Aikaisemmin jo kerroinkin vähän Varsovan Filmifestivaaleista; festivaalit järjestettiin Kulttuuripalatsin Kinotekassa sekä Złote Tarasy -ostoskeskuksen Multikinossa. Molemmat olivat oikein kelpo teattereita, mutta vaikka esim. äänentoiston puolesta Multikino olikin aivan huippuluokaa, nyt kommunismi kyllä sai pisteet tunnelmasta ja teatterin yleisestä näyttävyydestä.

Tähän väliin kerrottakoon, että Sannan kanssa annamme välillä pisteitä kommunismille ja kapitalismille. Toistaiseksi kilpailijoina ovat olleet juuri Kulttuuripalatsi (kommunismi) ja Złote Tarasy (kapitalismi), jotka kumpikin edustavat omaa aatettaan oikein mallikelpoisesti, sijaitsevat lähekkäin ja joiden välillä seilasimme hyvin kylmänä lokakuisena päivänä filmifestivaaleilla. Noh, joo, sisäpiirihuumoria...

Mutta aion siis hankkia itselleni Kinoteka-kortin, jolla voin ostaa lippuja alennettuun hintaan jopa viidelle ystävälleni. Nyt niitä kortteja ei ollut saatavilla, joten marraskuuta odotellessa ostimme ihan tavalliset liput ja kävimme katsomassa Ethan ja Joel Coenin komedian Burn After Reading. Suosittelen! Suosittelen myös tutustumaan puolalaisiin elokuviin – suosittelen, vaikka itsellänikään ei vielä ole kovasti kokemusta. Filmifestivaaleilla näin elokuvan Lekcje Pana Kuki eli Mr. Kuka's advice, joka oli kyllä oikein loistava komedia. Näimme myös kaksi muuta elokuvaa: kanadalaisen elokuvan Adoration, joka oli hyvin mielenkiintoinen ja haastava draama, sekä kiinalaisen Jinghun, joka oli sanalla sanoen huono. Tarjontaa oli kyllä kaikkiaan käsittämättömän paljon, ja joka päivälle olisi vaivatta löytynyt monta mielenkiintoista leffaa. Mutta useampi elokuva olisi vaatinut sekä aikaa että rahaa että istumalihaksia, joten kolme leffaa oli aika hyvä saldo.

Kulttuuritarjonnasta on nautittu muutenkin. Kävin edellissunnuntaina Nykytaiteen keskuksessa, jossa oli Yoko Onon näyttely Fly sekä muita näyttelyitä. Se oli mielenkiintoista, mutta täytyy tunnustaa, että kaikkea en ihan ymmärtänyt... Osa elämystä oli itse taidekeskus, joka toimii kuninkaallisessa Ujazdówin linnassa. Lisää linnatunnelmaa koettiin viime sunnuntaina, kun kävimme Wilanówin palatsissa. Palatsi on rakennettu 1670-luvulla kauas Varsovan kaupungista, mutta nykyään se on kyllä kaupungin sisällä. Sinne pääsee kätevästi bussilla, ja siellä olikin aika paljon ihmisiä. Sunnuntaina oli n. 11 astetta lämmintä ja aurinko paistoi tyhjältä taivaalta, joten vaeltelimme palatsin valtavassa puistossa ja me ja muut lapset kahlasimme valtavissa vaahteranlehtikasoissa. Jonain kylmänä ja märkänä päivänä voi sitten mennä ihmettelemään palatsin hulppeuksia sisäpuolelta.

Edellisenä päivänä eli lauantaina tunnelma ei ollut yhtä aurinkoinen ja hilpeä, sillä menimme Sannan kanssa Varsovan kansannousun museoon. Museo on perustettu vuonna 2004 ja sen sanotaan olevan Varsovan, ellei koko Puolan modernein ja ehkä mielenkiintoisin museo. Allekirjoitan tämän, sillä saksalaisvastaisesta kansannoususta, sitä edeltäneestä saksalaismiehityksestä ja sen jälkeisestä kommunistien valtaannoususta on paljon luettavaa, katsottavaa, kuunneltavaa ja koettavaa. Jotenkin nyt ymmärtää paremmin, miksi tämä kaupunki on paikka paikoin tosi ruma: saksalaismiehityksen päättyessä n. 80 % kaupungista oli raunioina eivätkä uudet vallanpitäjät aina nähneet jälleenrakennusta kovin tärkeänä. Suosittelen museota kyllä kaikille tänne matkaaville. Aion mennä sinne itsekin vielä uudestaan, sillä materiaalia oli niin paljon, että yksi kerros on vielä kokonaan koluamatta.

Loppuviikko kuluu aika pitkälti töiden parissa ja viikonlopuksikin on jo suunnitelmia: Agatalle on tulossa suomalaisia vieraita, joten suuntaamme isolla porukalla Varsovan yöhön. Odotan kuitenkin eniten pyhäinpäivää, joka on täällä hyvin tärkeä päivä. Hautausmaille järjestetään erityisiä bussikuljetuksia ja suurimpien hautausmaiden lähistöllä on pahoja liikenneruuhkia. Pitäähän sitä mennä ihmettelemään!