Uusia ja vanhoja ystäviä

Viime sunnuntaina ja maanantaina vietin aikaa Facebookissa, mesessä ja Skypessä (Skype-puhelut onnistuvat, kun aika sovitaan etukäteen ja menen läppärin kanssa alakerran nettihuoneeseen), puhuin puhelimessa äidin ja isän kanssa ja kirjoitin sähköposteja. Ja ensimmäisen kerran tuli vähän koti-ikävä! Erityisesti siinä vaiheessa, kun veljenlapset Vilma, Aapeli ja Fanni lähettivät lentosuukkoja Skypessä ja toivottivat hyvää yötä, meinasi tulla tippa linssiin... Ikävää toki lievittää, että yhteydenpito on niin helppoa. Ja vähän auttoi, kun kaapista löytyi vielä lakritsia. Jos ikävä pääsee jatkossa yllättämään, niin kipaisen Mokpoliin ostamaan Dumle-karkkeja, Valion suomalaista voita ja Elovena-kaurahiutaleita! Ehkä vähän yllättäviä suomalaistuotelöytöjä, mutta mitäs tuosta. Lambi-vessapaperiakin samaisessa kaupassa myydään, mutta se on tehty Sloveniassa tai -vakiassa. Mutta erityisen tärkeä apu koti-ikävään on se, etten ole yksinäinen täällä Varsovassa, vaan minulla on täällä sekä uusia että vanhoja ystäviä. Antakaahan, kun vähän kerron heistä, sillä heistä varmasti kuulette jatkossakin.

Sannaan tutustuin heti ensimmäisenä päivänä, tai melkeinpä ensimmäisenä tuntinani täällä. Sanna on täällä CIMOn harjoittelijana ja opettaa siis myös suomea. Me molemmat asutaan täällä Sokrates-hotellissa ja jaetaan into seikkailla Varsovassa. Tutkimusretkiä on jo tehty ja seuraavaa suunnitellaan ensi viikonlopulle: ensin käydään äänestämässä suurlähetystössä (kansalaisvelvollisuuksia ei unohdeta!) ja sen jälkeen suuntaamme ehkä Uuteenkaupunkiin, joka on siis lähes yhtä vanha kuin Vanhakaupunki. (Ja irvileuoille huomautettakoon, ettemme ole tulossa Suomeen ;)

No, takaisin tärkeisiin asioihin, eli ihmisiin. Ania on puolalainen nuori nainen, joka on meidän laitoksella jatko-opiskelijana ja myös opettaa suomea. Ania on ollut isona apuna, kun olen hoitanut asioitani, mutta Anian kautta minä ja Sanna myös saimme kutsun ensimmäisiin bileisiimme täällä! Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna juhlimme Agatan, Anian ystävän synttäreitä. Agata on Suomi-fani, joten veimme hänelle lahjaksi suomalaista musiikkia (ei mennä yksityiskohtiin lahjan laillisuudesta...) Agata ja pari muutakin hänen ystäväänsä oli ollut Suomessa ja osasi vähän suomea. Vielä kun vieraslistalla oli Pekka, joka on täällä töissä, oli bileissä aika hyvä Suomi-edustus. Niistä bileistä sen verran, että jatkoimme pubista ensin homobaari Toroon, johon meitä ei päästetty sisälle, koska porukassa oli liikaa naisia :) ja sitten Agatan kotiin, joka oli onneksi kävelymatkan päässä meidän Sokrates-kodista.

Anian, minun ja Sannan lisäksi suomea opettavat Sirkka, joka on siis ollut täällä jo neljä vuotta ja on auttanut p a l j o n, Łukasz, Sanna M. ja Zuzanna. Kolmea jälkimmäistä olen tavannut vain silloin tällöin laitoksella, koska aikataulumme ovat niin erilaiset. Mutta lyhytkin tutustuminen on jo paljastanut, että mukavia tyyppejä ovat, ja odotan innolla, että saan tutustua heihin lisää!

Sitten niitä vanhoja tuttuja. Elokuussa 2007 järjestetyllä EILC-kurssilla mun ryhmässä oli yhteensä 4 puolalaista. Kirjoittelin heille ennen tänne tuloani, ja kaksi heistä asuu Varsovassa! Viime viikon tiistaina tapasin Mikołaj'n (phuh, suomalainen ja puolalainen kirjoitus- ja äännesysteemi ovat aika kaukana toisistaan...) ja kuten hän sanoikin, on hassua tavata Varsovassa. Mutta onneksi ihan hyvällä tavalla hassua! Ilta kului leppoisasti kuulumisia vaihtaessa ihanassa Vanhankaupungin teekuppilassa ja alustavasti jo sovimme, että kertaamme yhdessä suomea – Mikołaj on asunut 14 kuukautta Kuopiossa, joten pitää ehkä korjailla sitä savon murretta... ;)

Mikołaj'n lisäksi vanhoihin tuttuihin lukeutuu Joanna, johon tutustuin, kun me molemmat olimme töissä Pariisin EuroDisneylandissa. Viimeksi olemme nähneet yli 6 ja puoli vuotta sitten! Siis viimeksi ennen kuin muutin tänne. Jo ensimmäisellä viikollani täällä kävimme irkkupubissa, joka on Joannan mukaan Varsovan paras. Ja viime viikonloppuna olin yökylässä Joannalla! Lauantai-iltana oli ne bileet, jotka jo viimeksi mainitsin. Ne oli Joannan kämppiksen synttäribileet, joita juhlittiin matkailuteemalla – iltaan mahtui siis erilaisia asuja ja rekvisiittaa sekä matkailuaiheista ohjelmaa. Pukeutuminen tuotti päänvaivaa, mutta löysin lempikaupastani Zarasta norjalaishenkisen villamekon ja päätin sijoittaa siihen. Pukukilpailukin tietysti oli, ja voittajaksi selviytyi ”venäläistyttö”, jonka Kalinka-esitys oli kyllä hyvin vakuuttava. Illan aikana toki keskityttiin eniten siihen, mitä voitte arvatakin Puolassa tehtävän... Se on ehkä syy siihen, että en muista nimeä voittajalle, jonka kanssa tässä kippistän ja nazdrowietan. :)


Noh, juhlinta oli sen verran asiallista (hekoheko), että olimme Joannan kanssa sunnuntaina pyöräretkellä, joka ulottui Varsovan ulkopuolelle, ja uusiakin seikkailuja jo alustavasti suunniteltiin. Hän on mm. pyytänyt mua viettämään iltaa vakioklubilleen, jonne on saamieni tietojen mukaan selekcja-sisäänpääsy. Ehkä arvaatte, mitä se tarkoittaa - jänskää... On ihana tietää, ettei täällä tarvitse istua yksin neljän (ankeahkon) seinän sisällä, vaan seuraa on! Ja tekemistä! Tällä hetkellä siis innolla odotan ensi viikonloppua, tutkimusretkeilyä sekä leffaputkea Varsovan elokuvafestivaaleilla. Mitkä elokuvat valitsimme Sannan kanssa nähtäväksi noin 250 tarjolla olleesta? Siitä lisää ensi kerralla!