Ai että mihin kaikkeen? Noh, minäpä kerron.
- Naapureihin. Mummoihin, jotka aina juttelevat, vaikka tietävät kyllä, että käsityskykyni on rajallinen. Mummoon, joka otti yhtenä päivänä postimieheltä meidän paketin jemmaan, kun me ei oltu kotona, ja koputti illalla oveen toimittaakseen sen perille. Lapsiin, jotka elävät jonkinlaisessa sijoituskodissa tässä samassa rapussa. Outoihin, vähän pummin näköisiin tyyppeihin, joita yhteen naapurinasuntoon välillä ramppaa.
- Avaimiin. Mainitsinkohan, että mun avainnipussa on 6 avainta, yksi postilaatikkoon ja viisi eri oviin? No, siihenkin tottuu. Ja on oikeastaan ihan kivakin, että me ollaan vielä yhden erillisen portin takana, kun niitä pummin näköisiä tyyppejä tässä joskus pyörii; onpa joku niistä joskus nukkunut yönsäkin meidän rapussa.
- Roskakuiluun. Paitsi silloin se ei ole kiva, kun se on tukossa.
- Hissiin. Se toimii yleensä, mutta joskus ei. Joskus se tulee vain seitsemänteen kerrokseen. Joskus se ei lähde seitsemännestä kerroksesta. Silloin tällöin (käsittämättömän usein kumminkin) lamppu palaa, ja hissi on pimeänä. Näiden jännitysmomenttien lisäksi hissi on tolkuttoman hidas, eikä se "muista" kuin yhden tilauksen kerralla. Olemme nähneet, miltä näyttää 5. kerroksessa asuva henkilö, kun hän joutuu käymään 8. kerroksessa siksi, että me painoimme nappia ensin. Ei iloiselta.
- Tulikuumiin pattereihin. Lämmitys on täysillä koko ajan. Patterin termostaattinupit kyllä pyörivät, mutta ei sillä ole mihinkään mitään vaikutusta. Yöllä on kuuma, vaikka ikkuna on vähän raollaan koko ajan. Kukkaa pitää kastella hulluna, kun se nuupahtaa patterin lämmössä, mutta kun sen kuitenkin pitäisi saada olla auringossa...
Rehupiiklesiä lainatakseni "Aina joku rimpula retajaa".
Mutta on niitäkin asioita, joihin ei totu. Niin kuin siihen, että jos haluaa kierrättää muovia, lasia, metallia ja paperia, täytyy käydä siellä huoneessa, johon roskakuiluun heitetyt roskat päätyvät... Tai siihen, että meidän sisäpuhelin hälyttää joka kerta, kun joku näppäilee oman ovikoodinsa. Tai kun joku soittaa johonkin asuntoon ja meidänkin puhelin soi. Tai siihen, että me kuulemme sen keskustelun sieltä jostakin asunnosta: "Halloo? Joo, mä avaan." Tai kun kaikki tämä tapahtuu neljältä yöllä. Ja uudestaan kymmenen minuutin päästä... Onneksemme tämä on kuitenkin jo taaksejäänyttä elämää, ongelma ratkaistu ja puhelin korjattu.
Haluaisin lopuksi vielä korostaa, että en tarkoita valittaa. Tämä on äärimmäisen mielenkiintoista ja antaa kummasti perspektiiviä. Ja jos vielä ajattelee, että asiat ovat jossakin päin maailmaa paaaljon huonommin, niin mikäs tässä on ollessa! Kuten sanoin, kaikkeen tottuu.
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
sunnuntai 1. marraskuuta 2009
Pyhäinpäivä
Marraskuun ensimmäinen, siis pyhäinpäivä on Puolassa hyvin tärkeä päivä. En vähättele sen merkitystä suomalaisille, mutta täällä volyymi on ihan toista luokkaa. Ja kai sekin jotain kertoo, että Suomessa päivä on fiksattu lauantaihin 31.10.-6.11. välisenä aikana, kun täällä se on aina 1.11. ja nyt, päivän osuessa sunnuntaihin, yliopistossa pidetään ylimääräinen vapaapäivä maanantainakin.
Ihmiset käyvät hautausmailla, vievät kukkia ja kynttilöitä, siivoavat haudat... Ei siis vielä mitään epätavallista. Volyymi, jolla tämä tapahtuu, on kuitenkin jotain aivan muuta kuin Suomessa. Viime vuonna kävin hautausmaalla aika myöhään pyhänpäivän illalla ja väkeä oli silloin vielä aika lailla liikenteessä, mutta kuulin silloin, että päivällä oli täytynyt jonottaa päästäkseen porteista sisälle. Tänä vuonna me päätimme mennä hautausmaalle jo päivää aikaisemmin välttääksemme ruuhkat. Yksin emme silti olleet - no, meitä jo oli 10 hengen ryhmä - sekä "vierailijoita" että kaupustelijoita oli liikenteessä. Markkinahulinaakin nimittäin riittää: hautasmaiden lähellä myydään kynttilöitä, kukkia, popcornia, karkkia...
Huikeinta (myönnän, että tämä voi kuulostaa vähän hassulta) mielestäni pyhäinpäivässä kuitenkin on julkisen liikenteen järjestelyt. Normaalina päivänä tästä meidän läheltä menee 3-4 bussilinjaa 5-10 minuutin välein. Tämän viikonlopun aikana kaupungissa kulkee kuitenkin 23 erityistä hautausmaabussia, jotka lähtevät kaupungin eri hautausmailta noin 5 minuutin välein! Siispä meidänkin lähiristeyksessä valojen vaihtumista odottaessa saattoi nähdä 7 bussia yhtäaikaa. Wau.
Erityisen vaikutuksen nämä bussit tekivät minuun, koska olen muutaman kerran ollut vähällä myöhästyä töistä bussien takia. Varsovan bussiliikenne on kyllä jokseenkin legendaarista, joten sen varaan ei pitäisi koskaan täysin laskea. Eräs kommentti kertoo tilaanteesta loistavasti: "Miten bussi, jonka pitäisi mennä 10 minuutin välein, voi olla myöhässä puoli tuntia?" Ensisijaisesti käytän siis bussia, mutta onnekseni myös raitiovaunut kulkevat läheltä.
Joskus kuitenkin käy niin, että varasuunnitelmistakaan ei ole hyötyä. Pari viikkoa sitten odotin ensin bussia, mutta olin jo pysäkille mennessäni melko varma, että se on turhaa. Läheisessä risteyksessä nimittäin oli muutama poliisi, jotka eivät päästäneet autoja mihinkään, ja sillä kadulla, jonka varressa minä odottelin, ei liikkunut yhtään autoa. Ja lähistöllä pörräsi pari helikopteria. Ratikkapysäkillä kuulin sanat delegacja ja presydent, joiden ymmärsin olevan syynä kaikkeen. 20 minuutin jälkeen delegacja sitten ajoikin ohi, oletettavasti entisen gheton alueelle ja siellä sijaitseville muistomerkeille laskemaan seppeleitä. Delegaatioon kuului yli 20 autoa, joten selvästi kyseessä oli Hyvin Tärkeä Henkilö.
Pääsin ratikalla välietapille, josta hyppäsin bussiin päästäkseni yliopistolle. Varasuunnitelma toimi tähän asti, mutta ei pelastanut tilannetta, koska delegacja ajeli ympäri kaupunkia ja keskustan liikenne oli aivan sekaisin. Normaalisti työmatkaani menee n. 15-20 minuuttia, nyt siihen kului vähän yli tunti. Ehdin juuri ja juuri tunnille, kaikki opiskelijat eivät. He kuitenkin pystyivät valistamaan minua myöhästymisen aiheuttajasta, delegaation sydämestä: Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden oli vierailulla ja pisti koko kaupungin sekaisin. Harvemmin sitä pääsee syyttämään noin korkea-arvoista tahoa omien aikataulujen ja asioiden sekoittamisesta, joten käytin tilannetta röyhkeästi, mutta ilomielin hyväksi koko loppupäivän. :)
Ihmiset käyvät hautausmailla, vievät kukkia ja kynttilöitä, siivoavat haudat... Ei siis vielä mitään epätavallista. Volyymi, jolla tämä tapahtuu, on kuitenkin jotain aivan muuta kuin Suomessa. Viime vuonna kävin hautausmaalla aika myöhään pyhänpäivän illalla ja väkeä oli silloin vielä aika lailla liikenteessä, mutta kuulin silloin, että päivällä oli täytynyt jonottaa päästäkseen porteista sisälle. Tänä vuonna me päätimme mennä hautausmaalle jo päivää aikaisemmin välttääksemme ruuhkat. Yksin emme silti olleet - no, meitä jo oli 10 hengen ryhmä - sekä "vierailijoita" että kaupustelijoita oli liikenteessä. Markkinahulinaakin nimittäin riittää: hautasmaiden lähellä myydään kynttilöitä, kukkia, popcornia, karkkia...
Huikeinta (myönnän, että tämä voi kuulostaa vähän hassulta) mielestäni pyhäinpäivässä kuitenkin on julkisen liikenteen järjestelyt. Normaalina päivänä tästä meidän läheltä menee 3-4 bussilinjaa 5-10 minuutin välein. Tämän viikonlopun aikana kaupungissa kulkee kuitenkin 23 erityistä hautausmaabussia, jotka lähtevät kaupungin eri hautausmailta noin 5 minuutin välein! Siispä meidänkin lähiristeyksessä valojen vaihtumista odottaessa saattoi nähdä 7 bussia yhtäaikaa. Wau.
Erityisen vaikutuksen nämä bussit tekivät minuun, koska olen muutaman kerran ollut vähällä myöhästyä töistä bussien takia. Varsovan bussiliikenne on kyllä jokseenkin legendaarista, joten sen varaan ei pitäisi koskaan täysin laskea. Eräs kommentti kertoo tilaanteesta loistavasti: "Miten bussi, jonka pitäisi mennä 10 minuutin välein, voi olla myöhässä puoli tuntia?" Ensisijaisesti käytän siis bussia, mutta onnekseni myös raitiovaunut kulkevat läheltä.
Joskus kuitenkin käy niin, että varasuunnitelmistakaan ei ole hyötyä. Pari viikkoa sitten odotin ensin bussia, mutta olin jo pysäkille mennessäni melko varma, että se on turhaa. Läheisessä risteyksessä nimittäin oli muutama poliisi, jotka eivät päästäneet autoja mihinkään, ja sillä kadulla, jonka varressa minä odottelin, ei liikkunut yhtään autoa. Ja lähistöllä pörräsi pari helikopteria. Ratikkapysäkillä kuulin sanat delegacja ja presydent, joiden ymmärsin olevan syynä kaikkeen. 20 minuutin jälkeen delegacja sitten ajoikin ohi, oletettavasti entisen gheton alueelle ja siellä sijaitseville muistomerkeille laskemaan seppeleitä. Delegaatioon kuului yli 20 autoa, joten selvästi kyseessä oli Hyvin Tärkeä Henkilö.
Pääsin ratikalla välietapille, josta hyppäsin bussiin päästäkseni yliopistolle. Varasuunnitelma toimi tähän asti, mutta ei pelastanut tilannetta, koska delegacja ajeli ympäri kaupunkia ja keskustan liikenne oli aivan sekaisin. Normaalisti työmatkaani menee n. 15-20 minuuttia, nyt siihen kului vähän yli tunti. Ehdin juuri ja juuri tunnille, kaikki opiskelijat eivät. He kuitenkin pystyivät valistamaan minua myöhästymisen aiheuttajasta, delegaation sydämestä: Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden oli vierailulla ja pisti koko kaupungin sekaisin. Harvemmin sitä pääsee syyttämään noin korkea-arvoista tahoa omien aikataulujen ja asioiden sekoittamisesta, joten käytin tilannetta röyhkeästi, mutta ilomielin hyväksi koko loppupäivän. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)