Nyt on ainakin saatu työt käyntiin, sitähän varten tänne on tultu. Eilen pidin ensimmäiset tunnit päiväryhmälle ja tänään tapaan myös iltaryhmän. Systeemi toimii karkeasti esitettynä niin, että päiväryhmä opiskelee normaalisti yliopistossa ja iltaryhmä maksaa opinnoistaan. Opetan siis toisen vuoden fennougristiikan pääaineopiskelijoita. Työpaikkani on Katedra Hungarystyki eli Hungaristiikan/Unkarin kielen laitos. Nyt olisi hyötyä paitsi puolan, myös unkarin kielen taidoista! No, jotain sentään osaan: kommunikointi viron lehtorin kanssa sujuu niin, että minä puhun suomea ja hän viroa. Hauskaa! No, kyllä me puhutaan englantiakin.
Kiirettä on siis tällä viikolla pitänyt, asialista eri päiville on näyttänyt tältä:
Maanantai 29.9. Tapasin laitoksen johtajan sekä kanslistin, joka tyrkkäsi minut byrokratian syövereihin. Sain täytettäväkseni lomakkeita yliopiston eläkelaitosta, työturvallisuuskoulutusta ja henkilöstövirastoa varten (muistaakseni 2 erilaista) sekä 2 paperia lääkärintarkastukseen. Sain oikeuden käyttää laitoksen kirjastoa ja hankin yliopiston kirjastokortin, jolla en vielä voi lainata, koska tarvitsen todistuksen työskentelystä, jota varten täytyy odottaa lääkärintodistusta ja verotuskoodia...
Pelkäsin tulevani flunssaan, koska sunnuntaina onnistuin aika lailla saamaan kylmää. Ensin tuli kylmä kirkossa, jossa oli suomalainen jumalanpalvelus. Sen jälkeen tarjotut kirkkokaffit tosin lämmittivät mukavasti – etenkin kun menossa mukana oli myös uusi suurlähettiläs. Sitten vilutti puistokonsertissa, jossa kaikki aurinkoiset penkit oli jo varattu. Puitteet Chopinin konserttojen kuuntelemiseen olivat muuten vielä syyskuun lopussakin upeat, joten voi vain kuvitella, kuinka paljon paikalla on väkeä kesäsunnuntaisin. Kierros jatkui samaisen puiston syövereihin eivätkä mahtavat kujat puiden siimeksessä, palatsi puiston keskellä tai minttutee ulkokahvilassa juotuna enää oikeastaan auttaneet. Onneksi kotiapteekki on sen verran kattava, että troppaus ja toipuminen onnistuivat hyvin.
Tiistai 30.9. Laitoksen avajaiset, jotka olivat hyvin viralliset. Saavuin paikalle korkokengissäni, jotka onnistuivat hiertämään rakon päkiään! Päivä jatkui kuitenkin hyvin, koska ajattelin ja otin vaihtokengät mukaan. Avajaisissa puhuttiin paljon puolaksi ja vähän unkariksi (joka sekin tulkattiin), esittäydyttiin (magister Elina Nurminen) ja kuunneltiin Unkarin, Suomen, Viron ja Puolan kansallishymnit (vaimeasti, mutta juhlavasti cd:ltä). Lisäksi opiskelijat vannoivat opiskelijavalan ja heille jaettiin opintokirjat, joihin kai minunkin pitää jossain vaiheessa jotain raapustaa. Tosin Sirkka ystävällisesti ja huolehtivaisesti kehotti minua olemaan koskematta niihin. Viisas nainen!
Avajaisten jälkeen haimme kanslistilta papereihin tärkeitä leimoja, jotka unohtuivat maanantaina. Sitten kävimme työturvallisuuspäällikön pakeilla saamassa leimoja papereihin. Sirkka pelotteli etukäteen, että minun pitää osallistua puolankieliseen koulutukseen, mutta sainkin vain pumaskan papereita luettavaksi, onneksi englanniksi. Sen jälkeen kävin vielä Anian (puolalainen jatko-opiskelija, joka myös opettaa suomea) kanssa verotoimistossa anomassa verotusnumeroa, joka on Hyvin Tärkeä Numero.
Keskiviikko 1.10. Lukuvuosi alkoi virallisesti, mutta minulla oli ohjelmassa asiointia ja papereiden pyörittelyä. Aamun alkajaisiksi kävimme (Sirkka oli taas mukanani auttamassa) terveystarkastuksessa, jossa minulle myös varattiin aika yleislääkärille ja laryngologille. Jälkimmäinen on siis kurkkulääkäri, mutta aion käyttää sanaa laryngologi, koska olen niin ylpeä, että muistin jotain Seppo Pekkolan fonologian luennoista ja tajusin siksi, mitä laryngologi tekee! No, terveystarkastus oli lähinnä vitsi, koska hoitaja täytti paperit lähestulkoon katsomatta minuun. Kerroin vain, paljonko painan, kuinka pitkä olen, kauanko olen tehnyt äänityötä ja missä maassa... Odotan mielenkiinnolla tulevia lääkärikäyntejä.
Päivä jatkui laitoksella takkuamalla vähän tietokoneen, tulostimen, kopiokoneen ja byrokratian kanssa, mutta lopussa kiitos seisoo. Koneet alistuivat tahtooni ja minä luovutin kaikki paperit onnistuneesti (?) täytettynä kanslistille. Sananen hänestä: sympaattinen kanslistimme pani (=rouva) Grazyna (z:n päällä pitäisi olla piste) on pyöreä ja tehokas. Hänen mielestään on mukavaa, kun minä aina hymyilen hänelle. Tämän Sirkka tulkkasi minulle. Hänellä oli myös paljon muuta sanottavaa minulle, mutta koska ketään ei ollut enää apuna, minä tyydyin nyökkäilemään ja hymyilemään. Ja taas pisteitä ropisi Elinalle. Harmi kyllä hän jättää laitoksemme ja siirtyy parempipalkkaisiin töihin. Saas nähdä, kuinka käy, vaikutti sen verran topakalta tädiltä, että voi olla isot saappaat jatkajalla.
Torstai-iltana, päivänokosten ja nettiyhteyssäätämisen jälkeen lähdin kaupungille tapaamaan Joannaa, johon tutustuin aikoinaan EuroDisneylandissa. Ei olla nähty yli kuuteen vuoteen, mutta hyvin juttu luisti! Sain kutsun jo Joannan ja kämppisten kotibileisiin, yökylään ja pyöräretkelle, joten tylsää ei ainakaan tule olemaan. Nyt lähden yliopistolle, koska työt kutsuvat. Do widzenia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti