On viikonloppu eessä taas...

Nyt on kaksi viikkoa jo sujahtanut, ensimmäinen kokonainen työviikko onnistuneesti takana ja kolmas viikonloppu Varsovassa edessä. Lasken viikonlopuksi melkein maanantainkin, koska mulla on silloin vapaapäivä. Tänään on tiedossa bileet jossain toisella puolella kaupunkia, mutta sitä ennen myös työntekoa. En ole nimittäin ehtinyt tehdä kovin kauaskantoisia kurssisuunnitelmia, ja niihin on nyt laitettava aikaa. Tottakai kaupunki houkuttelee tutkimaan: ostin EMPiKistä, joka on täkäläinen iso ja hyvä kirjakauppaketju, vaihtoehtoisen Do it in Warsaw -matkaoppaan, jossa esitellään ei niin tunnettuja kohteita Varsovasta. Mutta ehdinhän minä täällä seikkailla ja tutkia!


Mitäs seikkailuja tällä viikolla on ollut? Ei mitään kovin ihmeellistä, koska opetuksen suunnitteluun ja opetukseen on mennyt aikaa. Käytiin me toki keskiviikkona Sannan kanssa vielä Jyskissä täydentämässä kodinsisustusta. Nyt luukku alkaa olla jo ihan kodikas – kun ei ympäristö ahdista, on helpompi tehdä töitäkin. Eihän se vieläkään maailman kaunein oo, mutta kivempi edes! :)

Ja torstaina pääsin kokemaan sellaiset lääkärintarkastukset että en oo ennen nähnyt enkä kuullut! Mua jännitti kamalasti keskiviikon ja torstain välisenä yönä, koska olin menossa lääkäreille yksin ja kuulemani mukaan he eivät osaa englantia. Viime hetkellä avulias Ania kuitenkin tuli hätiin! Visiitti laryngologilla kesti noin 2 minuuttia. Hän kysyi, miten kauan olen tehnyt äänitöitä, puhdisti välineet liekillä, kurkisti kurkkuun, nenään ja korviin ja totesi kaikkien elimien olevan kunnossa sekä testasi vielä kuulon kuiskaamalla huoneen toiselta puolelta puolankielisiä sanoja, jotka minun piti toistaa. Yleislääkärille piti jonottaa noin 15-20 minuuttia, mutta ei sielläkään mihinkään turhaan aikaa kulutettu. Vanha lääkärisetä oli ilmeisen leppoisa. Hän kysyi, olenko terve ja onko minulla jotain vakavia sairauksia. Koska hän sai kielteisen vastauksen, hän sanoi naureskellen, että eihän tässä sitten muuta kuin leimat paperiin – jos minä kerran olen terve ja haluan tehdä töitä, miksi hän tekisi elämästäni hankalampaa lähettämällä minut vielä joihinkin muihin tarkastuksiin. Sain siis terveyskorttiini leiman ja maininnan lahjakas (en tiennyt että lääkärit voivat kirjoittaa siitäkin todistukseen, mutta nyt sitten tiedätte, mulla on mustaa valkoisella) sekä tarvittavat paperit välitettäväksi yliopiston henkilöstövirastoon. Ja kun me lähdimme Anian kanssa naureskellen huoneesta, lääkäri jäi ruksimaan papereihin tauteja, joita minulla ei ole.

Lääkärille oli aika pitkä jono, kun kävimme hänen ovensa takana ensimmäisen kerran, ja me päätettiin käydä syömässä ja tulla sitten täysin vatsoin takaisin. Ania vei meidät maitobaariin, joka on hänen mukaansa jäänne kommunistiselta ajalta, mutta myös aivan kelpo tapa saada halpaa ja hyvää puolalaista ruokaa. Söin kolmella eurolla, noin 9 zlotylla itseni aivan ähkyyn ja maistoin ensimmäisen kerran keitinpiiraita, puolaksi pierogi. Niissä on sisällä erilaisia täytteitä, perunaa, kasviksia, kaalia, lihaa... Totta puhuen tämä ei ollutkaan ihan eka kerta, sillä elokuussa 2007 Erasmus-opiskelijoiden kielikurssin ohjelmassa oli International dinner, jossa puolalaiset tarjosivat sienipierogeja, nam.

Paikallinen ruoka on tähän astisten kokemuksieni mukaan aika raskasta. Söin esimerkiksi viime viikonloppuna baarissa ”voileivän”, joka oli voideltu ihralla ja jonka päällä oli suolakurkkuja ja pekonikuutioita. Hyvin upposi oluen lomassa! Varsova on pullollaan erilaisia kahviloita ja ravintoloita, joita yritän pikkuhiljaa testailla ja suositella sitten, jos ja kun tulette visiitille. Erityisen kivoja ovat monet kirjakahvilat, joissa on aivan viehättävän älyllinen ja leppoisa tunnelma! Hmm, alkaakin tulla nälkä... Lähden tästä Mokpoliin, läheiseen supermarkettiin. Samalla voisin vihdoin tutkailla basaaria, johon voi sukeltaa ohikulkevalta kadulta. Se vaikutti minusta epäilyttävältä, mutta ne ovat kuulemma aivan hyviä paikkoja tehdä ostoksia. Narahdin ennakkoluuloista, jotka voisin heivata roskikseen kauppamatkallani. Ja illalla suuntaan niihin bileisiin, josta voi riittää kerrottavaa...