Muistan omissakin opinnoissani puhutun siitä, millaisia vaiheita uuteen kulttuuriin sopeutumisessa on. Ensimmäinen vaihe on ”honeymoon”, alkuinnostus, jolloin uusi kulttuuri tuntuu ihanan eksoottiselta ja erilaiselta. Sitä seuraa turhautuminen, jolloin kohdataan todellinen arki ja asiat aletaan nähdä realistisesti, josta saattaa seurata esimerkiksi vaikeuksia kommunikoida paikallisten kanssa. Kolmas vaihe on hyväksyminen, jolloin tajutaan, että uuteen kulttuuriin täytyy tutustua ja ja että kieltä ja kulttuuria täytyy opiskella. Tämän jälkeen on mahdollista päästä viimeiseen vaiheeseen ja sopeutua, mitä ei kuitenkaan yleensä tapahdu täydellisesti. (Verestin muistiani osoitteessa http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kas/opett/pg/lumme/2luku.html)
Itselleni lokakuu oli aika selvä honeymoon Varsovan ja Puolan kanssa, mutta nyt olen päässyt turhautumisvaiheeseen. Vähän turhankin realistisesti olet saanut käsityksen siitä, miten asiat todellisuudessa hoituvat – palkanmaksu on siirtynyt jo kahdesti, ja ajankohta on nyt joulukuussa. No, vaikka olen sanonut aika rumiakin asioita, niin pyrin tässä samanaikaisesti aloittamaan hyväksymisvaihetta. Hyväksyn asian, koska en muutakaan voi. Lisäksi se on tämän maan tapa, ja kuten sanotaan, maassa maan tavalla. Ja vaikka itselläni koto-Suomessa voittopuolisesti kaikki asiat ovatkin hoituneet mallikkaasti, niin ei suinkaan aina ole. Joten muistetaan taas vanha kunnon viisaus: mikä ei tapa, vahvistaa. Kiitokset Sannalle ja Anialle, että olette tukena ja turvana; ois ankeaa, jos nyt vielä ois yksinäistä. Katsotaan, koska hyväksymisvaihe etenee niihin kieliopintoihin, nyt fraasivarasto on aika rajallinen. Kielikurssit olivat täynnä lokakuun alussa enkä päässyt mukaan, koska en ollut vielä virallisesti yliopiston kirjoissa ja kansissa. Nyt kai jo siellä olen, joten ehkä voisin vielä hypätä jälkijunassa matkaan tai sitten menen kurssille vasta kevätlukukaudella.
Olen tainnut jo ennenkin puhua jotain valokuvien laittamisesta. Yritän valikoida tänä iltana/huomenna parhaimmistoa männä viikoilta ja laittaa niitä nähtäville. Nyt täytyy jatkaa tuntisuunnitelmien pakertamista. Hmm, molemmissa seinänaapureissa porataan jotain – toivottavasti seinät ovat tarpeeksi paksut...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti