Hälytys!

Mun asunnossa oli eilen palohälytys... Mutta onneksi mitään hätää ei oikeasti ollut, jos ei lasketa sitä, että säikähdin, kun mun huoneen lankapuhelin soi. Siihen ei yleensä soita kukaan, koska linja on aina varattu tälle mun etananettiyhteydelle. Ja kun äiti ja isä soittaa, niin tiedän odottaa sitä, koska meillä on vakioaika puheluille. No, mitäs eilen sitten tapahtui? Minä, Sannat H. & M. ja Ania pidettiin lättykestejä mun luona. Nam, oli tosi herkullista: kermaviilisipulikastiketta suolaisena täytteenä, makeana mansikka- ja mustikkahilloa ja kermavaahtoa sekä juomana glögiä, punkkua ja Anian tuomaa hassua teetä, jossa on yhtenä ainesosana ”instant alcohol” eli pika-alkoholia, mitä se sitten onkaan... Sanna paisteli lättyjä aivan onnistuneesti, mutta koska asunto on aika pieni ja eteis-keittokomero vielä pienempi, käryt olivat aika sakeat. Siksi palohälytin pärähti soimaan – ei tosin täällä mun asunnossa, vaan respassa, josta sitten soitettiin mulle ja kysyttiin, onko kaikki kunnossa. Heh, kaikki kunnossa, erityisesti, kun avattiin räppänät ja tuuletettiin.

Minä ja Sannat mentiin kylläisinä elokuviin, mutta Ania lähti viettämään iltaa puolalaisten perinteiden mukaan. Antin, paikallisittain Andrzejan päivän aattona on ennen vietetty juhlaa nimeltä Andrzejki. Niin, vietetäänhän sitä nytkin, mutta tällaiset perinteet ovat kokeneet uuden tulemisen viime vuosina, koska kommunismin aikana yli kolmen ihmisen kokoontumiset olivat kiellettyjä. No kumminkin, silloin ennen nuoret naiset kokoontuivat ennustamaan tulevaisuutta ja erityisesti, mistä löytävät miehen, kuka heidän tuleva miehensä on ja milloin he menevät naimisiin. Itse valitsin lauantai-illan viihteeksi ihan mielelläni elokuvat, koska olin torstaina jo harjoittelemassa Andrzejkia ja sain silloin ihan tarpeeksi tietoa tulevasta. Meidän puolan ryhmä (ja kaikki muutkin Polonicumin eli yliopiston puolan kielen keskuksen ryhmät) vieraili Etnografisessa museossa, jossa kerrottiin päivän perinteistä ja myös kokeiltiin niitä. Ryhmän pojat olivat vähän kyllästyneitä siellä illanvietossa, kun ei pojille ollut samassa mittakaavassa tehtäviä kuin tytöille, mutta minä lähdin kotiin mukanani vahakimpale, jonka varjosta ennustettiin asioita – samaan tapaan kuin meillä tinasta – sekä paperinpalanen, jossa on tulevan mieheni nimi. Heh, kyllä on elämä helppoa: nyt ei muuta kuin huutelemaan kadulle, josko elämäni mies siellä odottelisi jo minua! Odotan mielenkiinnolla Anialta raporttia, miten heidän oikea Andrzejki-iltansa on sujunut.

Tänään oltiin Sannan kanssa ostoksilla Arkadiassa, jonka sanotaan olevan yksi Keski-Euroopan suurimpia ostoskeskuksia. Pystyn uskomaan sen, sillä kauppoja ja ihmisiä riittää! Aikaakin Arkadiassa saa kulumaan: olin siellä viettämässä sunnuntaita pari viikkoa sitten ja vaivatta vierähti 7 tuntia... Tänään ei ihan niin kauaa jaksettu, eikä ollut tarvettakaan, koska ”Linnan juhlien” asut ja asusteet löytyivät melko kivuttomasti. Suunnilleen ainoa asia, joka täytyy vielä päättää, on sukkahousujen väri, mutta onneksi sukkahousukauppoja on aika tiheässä. Esimerkiksi meidän metroasemalla on sukkiskauppa, joten sitten juhliin lähtiessä voi ostaa sieltä, jos ei aikaisemmin saa päätettyä... Oli kiva viettää tällaista rauhallisempaa viikonloppua, koska viime viikonloppuna pubeiltiin ja klubeiltiin niin, että meni puoli viikkoa toipuessa.

Huomenna alkaa jo joulukuu... Ostin joulukalenterin, mutta koska en kuitenkaan ole avaamassa luukkuja aattona, aatonaattona ja muutamana muunakaan päivänä ennen joulua, aloitin sen jo torstaina. Lisäksi availen luukkuja suurimmasta luvusta pienimpään, joten voin näppärästi aina tarkistaa, kuinka monta yötä vielä on siihen, kun reissaan Suomeen joululomalle. No, haluan korostaa, etten kärsi niin kovasta koti-ikävästä, että odottaisin henkeä pidätellen joululomaa, mutta onpahan taas jotain ”omaa kivaa”. On hauskaa, kun on hauskaa! Ja on hauskaa, kun on jotain, mitä odottaa. Nyt odotan mm. huomista puolan kurssia, tiistain tunteja ja opiskelijoiden kommentteja mielenkiintoisesta leffaillastamme, itsenäisyyspäivän vastaanottoa, oleskeluluvan saamista perjantaina... Sekä myös sitä, että tee jäähtyisi juotavaksi. Koska keskityin eilen punkkulasilliseeni, maistan nyt sitä Anian tuomaa teetä, jota kuulemma juodaan vuoristossa, jotta tulisi lämmin. Testaan siis instant alkoholin lämpöarvon – luulisin, ettei siitä kuitenkaan aiheudu palohälytystä... ;)