Myöhästyneet hyvän itsenäisyyspäivän toivotukset!

Vaikka olenkin myöhässä itsenäisyyspäivän toivotusten kanssa, juhlinta aloitettiin täällä jo torstaina suurlähetystön itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Oli hienoa päästä käymään siellä, ja toivon mukaan keskustelut tuottavat tulosta niin, että saamme järjestettyä myös opiskelijoille vierailun sinne. Muitakin ideoita lähetystön ja opiskelijoiden yhteistyöstä alkoi kehittyä, mutta kehittelen niitä ensin ja sitten myöhemmin toivottavasti on jotain kerrottavaa myös tänne...

No, kyllä toimintaa on jo nyt ja toivon mukaan opiskelijat ja kaikki muutkin osallistuvat niihin aktiivisesti, että lisääkin kannattaisi järjestää. Eilen oli esimerkiksi itsenäisyyspäivän konsertti, jossa paikallisen musiikkikoulun oppilaat soittivat suomalaisten säveltäjien teoksia. Tulossa on myös suomalaiset joulumarkkinat, suomalaisen elokuvan viikko sekä kirjailija Risto Isomäen vierailu – kaikki tämä seuraavan kahden viikon aikana. Kahden viikon päästä olen jo Suomessa joululomalla, ja sitä ennen pitäisi kulttuuririentojen lisäksi tehdä jos jotain muutakin... Nyt voisi hankkia vuorokauteen vähän lisää tunteja, varsinkin kun jatkuva harmaus väsyttää niin, että nukkumiseenkin menee paljon aikaa.

Eilen oli itsenäisyyspäivän lisäksi Varsovan jouluvalojen sytytys. Linnanaukiolla oli ilmaiskonsertti ja sitten, illan pimetessä sytytettiin 2,5 miljoonaa zlotya (yli puoli miljoona euroa!) maksaneet jouluvalot... Krakowskie Przedmieście -kadulla valot kyllä tuikkivat jo ennen tuota sytytyshäppeninkiäkin. Linnanaukiolla on iso (muovinen) joulukuusi, ja sen valot sekä vanhankaupungin valot sitten sytytettiin eilen ensimmäistä kertaa. Pidän itseäni aika ekologisena ihmisenä ja nuo massiiviset, vilkkuvat jouluvalot sekä muovikuusi ja niiden epäekologisuus vähän mietityttävät, mutta kyllä tapahtuma oli silti jotenkin sykähdyttävä tunnelmaltaan. Ehkä siksi, että paikalla oli todella paljon ihmisiä. Ja ennen kaikkea siksi, että paikalla oli Joulupukki! Ei siis kuka tahansa heppu punanutussa vaan oikea Joulupukki Suomesta, Rovaniemeltä! Vakuutuin viimeistään siinä vaiheessa, kun häntä haastateltiin ja englannin kielen aksentti kuulosti mukavan suomalaiselta. Mahtavaa nähdä itsenäisyyspäivänä Joulupukki!

Sannan ystävä Maarit on kyläilemässä täällä. Eilen vietimme laatuturistiaikaa osallistumalla äskenmainittuihin tapahtumiin sekä seikkailemalla tutuissa ja tuntemattomissa paikoissa. Kävimme syömässä lounaaksi omenakakkua (sen verran iso pala, että aika pitkään pärjäsi), joka on esimerkiksi Joanna-ystäväni määritelmän mukana Varsovan parasta. En ole vielä nauttinut vertailukelpoista määrää omenakakkua eli szarlotkaa, koska olen keskittynyt juustokakkuun eli sernikiin, mutta kyllä se hyvät pisteet sai. Oikeaa ruokaa söimme erittäin paikallisessa paikassa, jonka nimi ei jäänyt muistiin, mutta jonka löysimme sattumalta Marsalkowska-kadun varrelta. Paikallista ruokaa siis, mutta paikallinen myös siinä mielessä, että hinnat olivat hyvin huokeat. Ei mitään gurmeeta, mutta teki tehtävänsä.

Lisäksi nautiskelimme kuumaa viiniä parissakin paikassa: Indeks on aivan yliopiston portin vieressä oleva kahvila-ravintola-baari, joka oli oikein hauska paikka, suosittelen. Ja Warsaw in your pocket -lehdestä arvottiin kohteeksi Drink Bar, joka oli pieni ja positiivisesti kummallinen sisustukseltaan. Ehkä vähän muutenkin kummallinen, koska Maaritin tilatessa toisen lasillisen kuumaa viiniä ei oikea baarimikko ollut enää paikalla ja juoman sekoitti yksi asiakas. Eikä aivan onnistunut siinä, sillä hän heitti sekaan tavallisen neilikan ja kanelin sijasta myös timjamia... Vähän ruokaisampi jouluviini.

Ai niin, sain oleskeluluvan perjantaina. Jänniä ajatuksia on viikonloppuna pyörinyt päässä, kun oon miettinyt itsenäistä koto-Suomea, suomalaisuutta sekä omaa elämääni täällä. Ja sitäkin, miten kauan olen täällä – vaikka suunnitelmat nyt ovat täksi lukuvuodeksi, niin eihän sitä voi tietää... Oleskeluluvan sain viideksi vuodeksi. No, oikeasti en tiedä nyt yhtään, enkä haluakaan tietää! Ihanaa elää tässä hetkessä (pian tähän hetkeen kuuluu puolan kertausta) – ja ehkä vähän siinä, että kahden viikon päästä voin saunoa ja syödä lakritsia säästelemättä!