Ikävä

Tänään koin sen, mistä olen niin paljon kuullut puhuttavan: ensimmäiset jäähyväiset. Nyt tajuan konkreettisesti, miten helppoa ulkomailla on tutustua muihin ulkomaalaisiin, ja nyt sain myös aavistuksen siitä, miltä tuntuu, kun he lähtevät takaisin kotimaihinsa. Esimerkiksi Mikołaj sanoi nähneensä Kuopiossa opiskellessaan kolme Erasmus-opiskelijoiden sukupolvea, ja siihen mahtui kuulemma vähän liian paljon hyvästejä.

No, täällä onneksi jatkuu lukukausi tammi-helmikuulle, joten koko totuus valkenee minulle vasta myöhemmin, mm. sitten kun Sanna lähtee... Mutta nyt, kun slovenialainen Miha, johon olen tutustunut puolan kurssilla, lähtee takaisin kotiin, tuntuu vähän kummalliselta. Olisi ollut kiva tutustua paremmin; nähdäänköhän me enää. (ja kun nyt kuitenkin joku miettii, niin ei, en ole ihastunut Mihaan;)) Olen miettinyt näitä samoja asioita ennenkin tutustuessani omiin opiskelijoihini, mutta se on kuitenkin vähän eri asia – tutustuminen on erilaista, kun on opettajana tai jos on samanvertainen, ihminen tutustumassa uuteen kulttuuriin.

No, on mulla muutakin asioita ikävä kuin uusia, ja vanhojakin, kavereita. En tajunnut, miten paljon ikävöin suomalaista kahvia, ennen kuin join sitä viime lauantaina suomalaisilla joulumarkkinoilla, ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen kuukauteen. Se oli nii-in hyvää, että aloin itkeä! Ehkä sympaattisen hanuristin kauniisti soittama Jouluyö, juhlayö vaikutti, mutta silti. Huh, reaktio oli itsellenikin niin suuri yllätys, että sitten alkoikin vain naurattaa. Mutta hain toisenkin kupillisen, ja nyt odotan, että saan juoda kunnon kahvia Kainaston kotona pannukaupalla lisää.

Niin, joulu lähestyy stressin siivittämänä... Huippua on lennähtää Suomeen lomailemaan, jahka tässä vielä pidetään viimeinen oppitunti (joululaulantaa), vietetään laitoksen joulujuhlaa (lavalla poronsarvet päässä) ja käydään Glenn Miller Orchestran konsertissa (vau)! Ja siivotaan ja pakataan ja tehdään viimeiset ostokset... No, stressistä viis, lomahan on lomailua varten. Kai joku on muuten tilannut lunta ja kivat pakkaskelit? Niitä nimittäin on ikävä!