Loma!

Näyttää käyvän niin, että ensin lomailin puolet helmikuusta ja loppuajan yritän kirjoittaa siitä, mitä lomalla tein. Työt siis alkoi viime viikolla, ja aina se kurssin aloitus tuntuu olevan yhtä hektistä. Jatketaan kuitenkin vielä lomamuistoilla.

Osa 3. Äiti ja isä kylässä

Perjantai 6. helmikuuta usean kuukauden houkuttelu ja suunnittelu konkretisoitui mukavalla tavalla: äiti ja isä tulivat viikoksi kyläilemään! Kohteena oli tietenkin minun kotikaupunkini Varsova, mutta myös Berliini, jotta voisimme yhdessä nauttia Keski-Euroopassa matkailun helppoudesta. Varsovassa pörrättiin ympäri niin, että voin sanoa heidän nähneen melkeinpä kaikki mahdolliset nähtävyydet – en ainakaan ihan helposti olisi voinut keksiä uusia kohteita. Ja Berliinissäkin ehdimme ottaa kahdesta vuorokaudesta aika lailla irti!

Vaarallisia tilanteita ei onneksi ollut, mutta vauhtia sitäkin enemmän. Sunnuntaiaamulla metroilimme kohti juna-asemaa ja Varsova–Berliini-expressjunaa, kun yhdellä pysäkillä kaikkien matkustajien käskettiin poistua metrosta. Onneksi olimme aika lähellä keskustaa ja asemaa, mutta meillä ei silti ollut ylimääräistä aikaa hukattavaksi, koska matkanjohtajataidoissani oli aamulähdön suunnittelun kohdalla pieniä puutteita. No, ulos metrosta ja pysäkiltä, ei auttanut muu. Taksi oli ainoa hyvä vaihtoehto, mutta ehdin kyllä sanoa ääneen jo senkin, että ehkä sitten mennään seuraavalla junalla. Tyylipuhdas kädenheilautus sai kuitenkin taksin tekemään sähäkän u-käännöksen ja pelastajamme saapui. Sanoin taksimiehille kunnon komediakliseen: ”Meillä on tavallaan kiire”. Hän ymmärsi tarpeeksi englantia, ja olimmekin juna-asemalla nopeammin kuin ehdimme sanoa kissaa pitkähäntäiseksi eläimeksi. Ja nopeammin kuin olisimme olleet alkuperäisen kuvion mukaan...

Toinen vauhdikas tilanne sattui Berliinissä. Olimme menossa S- tahi U-bahn-junalla jonnekin, ja menimme portaita alas. En huomannut, että äiti ja isä olivat tulossa vasta vähän kauempana, kun totesin, että mennään tuolla junalla ja kipaisin kyytiin. Ja sitten ovi menikin kiinni! No, kokemattomammat maailmanmatkaajat olisivat saattaneet hätääntyä, mutta ei me. Varsinkin kun nykytekniikka ojensi meille auttavaisen kännynsä. Soitin äidille ja me kaikki nousimme seuraavaan junaan, eri pysäkeiltä vain. Ei sen kummempaa. Isä vain totesi myöhemmin, että hän ei olisi tiennyt meidän hotellin nimeä, jos pahemmin oltaisiin eksytty toisistamme. Voi olla, että tässäkin olisi matkanjohtajalla vähän parannettavaa. :)

No, ehkä ei ihan paras matkanjohtaja, mutta hyvä opas kumminkin! Täällä on nyt käynyt kolmet vieraat, ja täytyy todeta, että koko ajan vain tietämys paranee, kun muille kertoilee Varsovasta ja käy itse ja vieraiden kanssa eri paikoissa. Suosittelen kyllä Varsovaa kaupunkilomakohteeksi – tämä on mielenkiintoinen, monipuolinen ja sopivasti kummallinen paikka. Ja opaspalvelut huippuluokkaa... ;)