Mukavaa ja hiljaista

Elämä on usein sunnuntaina jotenkin leppoisaa ja rauhallista, mutta tänä sunnuntaina se on erityisen mukavaa ja hiljaista. Minäpä kerron, miksi näin.

Elämä on niin mukavaa, koska

- iso työrupeama, meidän laitoksen konferenssi on takana. 20-minuuttinen esitys sujui hyvin, ja artikkelikin vaikutti vallan onnistuneelta, kun se eilenaamulla palautin. Vaikka seuraava isotöinen projekti alkaakin painaa jo päälle, nyt on hyvä ja stressitön fiilis.

- kurssinjohtaja (siis minä) sai viime kesän EILC-kurssin raportit valmiiksi (jo aikaisemmin tässä kuussa) ja lähetettyä (viimeistelyn jälkeen) ihan aikarajojen puitteissa. Siis lisää onnistuneita töitä!

- eräs suomalainen nainen osoitti kommenteillaan, että meidän laitoksen opinto-ohjelmaan kuuluva työharjoittelu, opiskelijoiden (ilmainen) 100 tunnin työ voisi olla heidän firmassaan oikeasti hyödyllinen juttu. Näin hän laannutti kiukkuni, jonka suomalainen bisnesmies herätti perjantaina kysymällä "Mitäs meille maksetaan siitä, että me otetaan semmonen tänne riesaksi". !!! Muutenkin lauantai-ilta suomalaisten naisten seurassa oli oikein rattoisa! (Kuin myös lauantai-iltapäivä, kun kirjailija Taavi Soininvaara oli vierailemassa Varsovassa ja kertomassa työstään. Mukava tyyppi!)

- Varsovassa on lunta!

- ensimmäisen adventin kunniaksi laitettiin jouluvalot! On kivan jouluinen tunnelma lumen ja pikkupakkasen ja jouluvalojen takia! Aart Jan analysoi, että hänelle joulutunnelma tulee vähän liian aikaisin, koska hän assosioi sen vain jouluun. Mutta minulle on tavallista, että joulua odotellaan jouluisessa tunnelmissa! Ja onneksi meistä molemmista jouluvalot oli hyvä laittaa just tänään.

Ja sitten: elämä on mukavan hiljaista, koska

- me sulatettiin meidän jääkaappi. Viikko sitten huomattiin, että se oli vähän liian kylmä (tomaatinviipaleet jäätyi), ja käännettiin lämpöä pienemmälle. Jääkaappi protestoi ja puolusti koskemattomuuttaan äänekkäästi: kuulosti ihan siltä, kuin joku olisi puolen tunnin - tunnin välein halunnut pois jääkaapin sisältä ja hakannut siksi seinää, täysillä. Erityisesti yöllä se ei ollut ollenkaan kivaa. Kuulemma samoin oli käynyt kesällä minun ollessa Suomessa, jolloin se oli mennyt parissa päivässä ohi. Nyt piti ottaa järeämmät aseet käyttöön, mutta onneksi sulatus auttoi. Ihanaa, kun jääkaappi hurisee normaalisti!

- meidän naapurit ovat muuttaneet! He olivat... hmm, miten sen sanoisi... No, he eivät hallinneet alkoholin- eivätkä äänenkäyttöään. Tämä pariskunta vaikutti joskus aika normaalilta, vaikka vaimo näyttikin hiukan suomalaisen ex-mäkikotkan ex-vaimolta ja mies yleensä aina lemahti. Mutta en luokittelisi heitä tavallisiksi kaiken sen aggressiivisen huudon ja ovien paiskomisen perusteella. Oli huojentavaa, että he asuivat rappumme toisessa reunassa ja että meidät erotti sekä ovi että rautaportti. Rautaportti on ollut muutenkin mukava turvantuoja, sillä toisinaan heidän sosiaalihuollollisesti rajoittuneet ystävänsä nukkuivat tai muuten vain viettivät aikaansa meidän rapussa, ja erään yön saimme kuunnella tyttären (mahdollisesti huumeidenkäyttäjä) monipuolisia ja epätoivoisia yrityksiä päästä äitinsä helmoihin. Nyt kaupunki on päättänyt "siivota" tämän alueen (tieto tästä on saatu poliisilta, jonka kanssa Aart Jan keskusteli hississämme) ja siivousprojektin tuloksena meidän rapussamme on hiljaista - ja normaalia.

Pani Nurmisella on siis Varsovassa kaikki hyvin! :)