Kiva päivä!

Torstaina 29.1. oli kiva päivä, koska
- heräsin syntymäpäiväonnitteluun.
- aurinko paistoi melkein koko päivän.
- olin aamulla hyvissä ajoin hoitamassa hommia.
- sain tehtyä kaikki ne työt, jotka halusinkin ja jotka olivat itsestäni riippuvaisia.
- hillitsin itseni kertomasta, mitä oikein rehellisesti ajattelin Polonicumin tavasta hoitaa kurssitodistuksien jakaminen sekä sen tavan negatiivisesta vaikutuksesta omien tehtävieni hoitamiseen.
- hillitsin itseni myös ostamasta housuja, joita en oikeastikaan tarvinnut.
- loma alkoi.
- nauroin niin paljon Anian ja Sannan kanssa Chłodna 25:ssä punkkulasillis(i)en äärellä.
- sain niin paljon ihania onnitteluviestejä ystäviltä ja perheeltä – ja juuri sopivia lahjoja: valokuvia ja sanomalehtiä!
- se oli aatto päivälle, jolloin pidämme bileet Sannan kanssa Plan B-nimisessä baarissa... Niistä kuullette lisää. ;)

Turvallista elämää

Eilen oli ehkä elämäni turvallisin baari-ilta. Vaiko Eplik ja Eliit, virolainen kokeellisen musiikin bändi soitti eilen Hydrozagadkassa, joka on klubi Pragassa. Kun menimme sinne, meidän laukut tarkistettiin ja oven lähellä oli myös turvamies koiran kanssa. Myöhemmin turvamiehiä näkyi myös muualla baarissa. Vähän ihmettelimme, mutta meille sanottiin vain, että tämä johtuu VIP-vieraista. Kun Ania tuli, hän esitteli meille Radekin, joka oli järjestänyt kyseisen illan, ja saimme kuulla, että turvatarkastus johtui Viron presidentistä! Hän oli Puolassa valtiovierailulla ja oli ilmoittanut haluavansa tulla Eliitin keikalle! Kuulimme myös, että ennen kuin me tulimme koko baari oli tyhjennetty ja paikka oli tutkittu koirien kanssa... No, Viron presidentti ei koskaan ilmestynyt paikalle, ja Radek sanoi, että puolalaiset eivät olleet halunneet hänen tulevan sinne. Mutta olipa melkein mahdollisuus bailata Viron presidentin kanssa!

Niin, pakko on vetää sanoja sen verran takaisin, että tiedä nyt siitä turvallisuudesta. Mulla on mustelmia, kun joku jatkuvasti hyppi jaloille, ja Sanna sai kunnon tällin kyynärpäästä takaraivoon. Keikalla (ja sen jälkeenkin) oli nimittäin loistavan kreisi meininki!

Täällä asunnossa nyt pitäisi olla turvallista, sillä viime maanantaina koko hotellin kaikki huoneet desinfioitiin. En tiedä, miksi tällainen toimenpide haluttiin toteuttaa, enkä ole varma, haluankokaan tietää. Tiedotteessa kerrottiin desinfiointiaineen olevan vaaratonta ihmisille ja eläimille. Ohjeina oli tyhjentää erityisesti keittiön kaapit, suojata ruoat ja siirtää huonekaluja n. 10 senttiä seinästä. Mä tosin vähän tyrin, kun jotenkin ymmärsin, että vain keittiö desinfioidaan, joten järjestin vain keittiön... Sanna sairasti silloin ja oli todistamassa tätä tapahtumaa: valkotakkinen mies oli käynyt kaasupullon näköisen objektin kanssa huoneessa ja ruiskinut ainetta sattumanvaraisesti sinne tänne. Että tiedä sitten, mitä iloa siitä oli – ainakin tuli vietyä kaappiin kertyneet lasi- ja metallipurkit ynnä muovipullot pois. Siis olen ”kierrättänyt”, koska kaikki päätyvät kuitenkin samaan roskikseen... Elämä Sokrateksessa on mielenkiintoista. Huomenna sähköt on pois 6 tuntia. :)

Mitäs muuta? Aika on mennyt tällä viikolla tenttien kanssa – sain muuten puolan tentistä 4 eli hyvän – ja samoissa tunnelmissa jatkan vielä ensi viikollakin. Sitten alkaakin loma! Sanna lähtee pian takaisin Suomeen, joten tiedossa on isot bileet ensi perjantaina. Sannan läksiäiset ja mun synttärit. Tänään just varattiin paikka ja nyt mietitään, missä saatais leivottua korvapuusteja tai mitä tarjottais tavallisen kakun sijasta. Sitten vähän reissataan, ja sitten pian jo äiti ja isä tuleekin tänne: huone jännittävästä Sokrates-hotellista on jo varattu! Paljon kivaa on siis tiedossa, ja se on kyllä ihan parasta. Siitä tulee jotenkin turvallinen olo, kun tietää, ettei ole yksinäistä eikä tylsää.

Viikko vaihtuu seuraavaan

Taudista on toivuttu, kämppä on lämpimämpi, koska sääkin on, ja vettä tulee (alkoi tulla saman päivän illalla eli aika nopsasti putket korjattiin). Eli kaikki on taas aivan hyvin.

Tämä viikko meni töitä paiskiessa. Omien tuntieni lisäksi korvasin Sirkalle pari tuntia, jotka hän oli sijaisena mun sairastaessa. (Huomenna korvaan Sannan pitämät tunnit, koska nyt Sanna sairastaa.) Lopputestit alkavat ensi viikolla, ja ne ovat olleet mielessä jo tällä viikolla. Tentti on suunnitteilla, vaikka suunnitelmat ovatkin enimmäkseen vielä päässä ja hahmotelmina paperilla. Perjantaina töiden lisäksi kokoustelin kahteenkin otteeseen, ja toinen kokouksista oli ehkä kamalin, jossa olen koskaan ollut. Tavallisten asioiden lisäksi siellä käsiteltiin myös yhden unkarin lehtorin erottamista, ja laitoksen henkilökunta, me, hänen kollegansa äänestimme siitä asiasta. Vaikka minulla onkin selkeä mielipide varsinaisesta asiasta, tuntui silti kamalalta äänestää toisen ihmisen työpaikasta. No, asia ei ole vielä lopussa, vaan seuraavaksi asiaa käsitellään tiedekunnassa ja ties missä. Huh, aikamoista, sanon minä.

Onneksi perjantaina oli mukavakin kokous, sillä palaveerasimme suomen opettajien kanssa (ensimmäisen kerran oltiin kaikki koolla, kivaa) ja suunnittelimme vähän tulevaa. Tiedossa on ainakin Kalevalan päivän tapahtuma 27. helmikuuta. Olisi kiva tavata opiskelijoita enemmän luokan ulkopuolella, ja siihen tuo Kalevalan päivän aatto on hyvä tilaisuus. Mutta vapaa-ajan viettoa viriteltiin jo viime tiistaina Klimat-pubissa, johon kutsuttiin opiskelijoita ja suomen opettajia puhumaan suomea ja pelaamaan biljardia. Ja laulamaan karaokea! Nyt kekkerit pistettiin pystyyn aika lyhyellä varoitusajalla ja tenttiaika lähestyy, joten paikalla oli vähänlaisesti porukkaa. Mutta kovasti läsnäolleet kehuivat ideaa, joten eiköhän me oteta uusiksi. Enää tarvitsee houkutella baarin henkilökunta soittamaan silloin tällöin suomipoppia tai suomalaisia karaokelevyjä, jotta illasta saadaan entistä opettavaisempi. :)

Opettavaisesta tuli mieleen, että toin joululomalta mukanani aika lailla kirjoja – tosin nyt jo kaipailen niitä lisää – ja haluan antaa erityiskiitoksen Juusolle. Sain Juusolta Markus Kajon kirjan Kettusen kannettava, ja mulla on ollut sen parissa niin hauskaa! Mahtava tapa vältellä puolan tenttiin lukemista! Tässä yksi minipakina (keksin määritelmän juuri äsken):
---
Taipuu

Jos persus (eli ahder) olisi latinaa ja taipuisi 2. deklinaation maskuliinin mukaan, silloin sen vokatiivimuodoksi kai tulisi perse. Heh heh! (Itse keksin äsken, sonkyllähyvä!) Häähä! Tällä mie elän kauvan!
---
Hahah, loistavaa! Siksikin, että voin samaistua tähän niin hyvin. Mietin nimittäin samanlaista juttua viime kesänä junassa: Sana puo on Etelä-Pohjanmaan murteessa käytetty sana, joka tarkoittaa takamusta. No, senhän harvoin, jos koskaan käytetty monikon inessiivi on poissa! Sonkyllähyvä!!!

Tipaton tammikuu...

...sai tänään aivan uuden merkityksen. Vesiputki on rikkoutunut talomme lähellä ja koko taloon ei näin ollen tule vettä. Mitään tietoa ei vielä ole siitä, milloin vika saadaan a) paikallistettua tai b) korjattua. Jännittävää.

No, onni onnettomuudessa on se, että voin sairastaa piilossa peiton alla ainakin tänään ja huomenna eikä minun siis tarvitse murehtia sitä, että tukka pitäisi pestä. Vaikka kauppaan kyllä pitäisi raahautua ostamaan vettä, mutta enpä ole ennenkään kuulunut niihin ihmisiin, jotka meikkaavat lähikauppareissullekin. :)

Täällä jälleen!

Hyvää uutta vuotta kaikille vielä kerran!

Nyt on sitten Suomen kaffit hetkeksi ryystetty. Joululoma oli ihana, ja huippua oli, että lumi- ja pakkastilaus toimitettiin just jouluksi perille. Joku on tilannut saman paketin myös tänne Varsovaan, ja täälläkin pakkanen huitelee -15 asteen tietämillä. Muuten aivan ok, mutta mun huoneen ikkuna ja parvekkeen ovi falskaa aika railakkaasti, vaikka viritinkin filtinkauhtanan ja tyynyjä esteeksi. Nyt suoritan lämpötilamittauksia ja toivon saavani apua tilanteeseen respasta. Apu olisi erityisen kivaa siksi, että olen itse kuumeessa. Onneksi peittoni on hyvin paksu ja lämpöinen, joten en joudu palelemaan koko aikaa. :)

Toivon kovasti, että en sairastele kovin pitkään. Olisi kiva nähdä taas opiskelijat ja tietenkin päästä töihin – varsinkin, kun meillä on tentit parin viikon päästä ja vielä jotain pitäisi ehtiä opiskella ennen sitä. Mutta jos olen vielä huomenna kipeä, ei auta kuin mennä lääkäriin. Se vois toki olla ihan mielenkiintoinen kokemus... Naurattaa jo valmiiksi, että ”minä olen sairas” näin naisen sanomana on puolaksi ”jestem chora”, ja ch lausutaan hoona... No joo, hekoheko. :) Parin viikon päästä on myös puolan tentti. En tiedä naurattaako silloin enää, vaikka kyllä opettaja kovasti valoi meihin uskoa, että kyllä te siitä pääsette läpi. Joo-o, niin mäkin aina sanon mun opiskelijoille, vaikkei se valitettavasti aina ihan niin menekään. Sanon myös aina opiskelijoille, että muistakaa opiskella lomalla. Mutta en tietenkään itse tehnyt mitään ja olin aivan pihalla eilisellä tunnilla. Taas tuli todistettua, että noudatan hyvin periaatetta ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, tehkää niin kuin minä sanon”.

Nyt alkaa varpaita palella tässä tietokoneen ääressä niin, että taitaa olla parasta sujahtaa peiton alle lämmittelemään. Ei ihme, sillä mittari näyttää, että lattianrajassa lämpöä on 15 astetta... Vaikka just lomalla sanoin jollekin, että ihan lämmin on ollu kämpässä, taitaa sittenkin olla totta toinen puoli siinä sanonnassa, jonka kuulin mun kämppikeltä Ranskassa asuessani: ”Täällähän on kylmä kuin puolalaisessa kerrostalossa!”

Onneksi ostin Helsinki-Vantaan lentokentältä lämmikettä: luvassa minttukaakaota iltapalaksi ja sitten painun pehkuihin. Dobra noc!