Mitä kuuluu?

Kukkuluuruu. :)

Luulin, että hulabaloo hellittäisi, mutta ei siltä tunnu. Mutta itseäin vain syyttää saan, olen ilmeisesti aina ja ikuisesti viime tingassa tekemisen mestari. No, kyllä joskus onnistuukin: perjantaina on suomalainen karaoke ja sen järjestelyt on ihan hyvällä mallilla. Kopkop tosin tässä vaiheessa, oon juontajana ja ehdin siis vielä tuskailla torstai-iltana ja -yönä sekä perjantaina ennen tapahtuman alkua moneen kertaan... Mutta ainakin opiskelijat osaavat monen monta biisiä, suosikkeja taitavat olla Mombasa ja Joutsenlaulu.

Mitäs kaikkea tässä onkaan ehtinyt tapahtua sitten edellisen kirjoituksen? Töitä tietysti, mutta kenelläpä niitä ei olisi. Hmm... Pari viikkoa sitten Joannalla oli konsertti Jimmy Bradley's -irkkupubissa. Ohjelmistossa oli mm. musikaaliklassikoita ja Edith Piafia. Pikantin lisän konserttiin toi vakiasiakkaiden joukko, jotka hoilasivat viehättävän epävireisesti mukana mm. Milordia. Samassa paikassa käytiin myös juhlistamassa Pyhän Patrickin päivää. Eräs irlantilainen, joka on asunut Suomessakin jonkun aikaa, tokaisi, että tämä on se päivä, jolloin irlantilaiset juovat kuin suomalaiset. No, tiedä sitten siitä, mä ainakin lähdin aikaisin kotiin, jotta jaksoin herätä reippaasti opiskelemaan puolaa. Samassa ryhmässä opiskelevaa irlantilaista ei kyllä näkynyt...

Viime sunnuntaina olin katsomassa Carmenin Kansallisoopperassa. Sanoisinpa vain, että VAU, sekä oopperasta että esityspaikasta! Joanna myötävaikutti tähänkin, sillä hän soitti mulle lauantaina ja kysyi, haluaisinko lähteä. Jaa että haluaisinko? Pientä päänvaivaa tuotti pukeutuminen, mutta sitten mietin mielessäni, että minulla on aika heikot mahdollisuudet ylipukeutua tässä maassa (kaikella kunnioituksella puolalaisten naisten naisellista tyyliä kohtaan), joten ykköset päälle ja menoksi! Joanna on tosiaan virallinen Varsova-opas, joten sain aika hyvän tietopaketin Kansallisoopperasta. Sain myös tietää, että perinteisiin kuuluu, että ensikertalaisen täytyy käydä ostamassa pieni pullo shampanjaa yhdestä tietystä myyntipisteesä. Ja perinteitähän tietenkin kunnioitetaan. Jos joku haluaa mennä oopperaan, niin mä voin kyllä lähteä mukaan. ;)

Ehdin jo kehua, kuinka keväistä Varsovassa on. Hah! Eilen illalla ja yöllä on tullut melkein 20 senttiä lunta ja lisää tupruttaa. Eli suolaloskamössössä kahlaamisesta ei vielä päästy eroon... Aamulla puolan tunnille marssiessani näin, kun bussilastillinen (!) kaupungin katuosaston miehiä tuotiin Krakowskie Przedmiescielle eli jonkinlaiselle (turisti)pääkadulle putsaamaan lumia. Aseinaan heillä oli vaneriset lumentyöntimet. Salli mun nauraa, ja kyllähän mä nauroinkin. :) Ja naureskellessani takatalven aiheuttamalle järkytykselle odottelen toki minäkin kevään toista tulemista. Ja sitä sopii odottaa vaikkapa Mombasan kuumia tunnelmia hoilaten...

Kiirekiire!

Viimeksi kerroin, miten kalenteri täyttyy, ja siitä seurauksena on vähän kiirettä. Siksi en ehdi nyt kirjoittaa kovin paljon, vaikka olisikin mielenkiintoista pohtia naistenpäivän kunniaksi suomalaisten ja puolalaisten naisten yhtäläisyyksiä ja eroja. Tuntui esimerkiksi jotenkin hassulta, kun täällä näkyi tänään huomattavasti normaalia enemmän kukkia myynnissä. En minä osaa mieltää, että naistenpäivää pitäisi jotenkin juhlia, tai että se päivä olisi erityinen kukkienantamispäivä. Ehkä asiat Suomessa tai ainakin minulla itselläni ovat hyvin. Siitä olen kuitenkin iloinen, että ystäväni Heidi ja Sami saivat tänään tyttövauvan: tyylikästä synnyttää naistenpäivänä! Onnea Ouluun! :)

Vaikka en viettänyt erityisesti naistenpäivää, olin kuitenkin koko päivän kaupungilla, jotta viikon ainoa vapaapäivä tuntuisi vapaalta – kotona odottavat tuntisuunnitelmat ja puolan opinnot. Niin, pian loppuvalla viikolla aloitin taas puolan opinnot. Tälläkin kertaa pääsin kurssille mukaan jälkijunassa, mutta nyt missasin vain 3 oppituntia ja mikä parasta, opettaja on huomattavasti auttavaisempi kuin edellisellä kurssilla. Ainoa varjopuoli onkin kurssin ajankohta – uhraan opinnoilleni vapaapäivieni, maanantain ja keskiviikon aamut klo 8.30 alkaen! Mutta tuokaan ei oikeasti ole varsinaisesti mikään kamala asia, on kai aika normaalia tehdä jotain järkevää tuohon aikaan. Omat työt vain yleensä painottuvat iltapäivään ja iltaan ja siksi unirytmikin on kääntynyt aamun torkkuun. Nyt kuitenkin jo mukavasti ramasee, joten vielä vähän kertausta ja sitten nukkumaan. Jaksaa sitten aamulla ajatella ja opiskella, ja päivällä suunnitella, ja iltapäivällä opettaa, ja illalla käydä kaverin konsertissa, ja... vaikka mitä!