2 vuotta

Blogini kesätauko - jonka heikkona perusteena on ollut se, etten ole ollut Varsovassa - on venynyt sekä alku- että loppupäästä hävyttömän pitkäksi. Mahtaakohan kukaan enää lukea minun kuulumisiani? Jospa taas kerran lupaan parantaa tapani! ;)

No, nyt voin ainakin kirjoittaa siitä, että tänään, 26.9. on tullut kuluneeksi tasan kaksi vuotta tänne saapumisestani. Muistan, kuinka haikeaa ja vaikeaa oli jättää kaikki taakse, ensin Jyväskylä, sitten Kauhajoki, kaikki ystävät... Onkin hauska ajatella, miten tässä kahden vuoden kuluessa kaikki on muuttunut niin paljon helpommaksi ja tutummaksi, eikä tänne lähteminen enää ole ollenkaan vaikeaa. Haikeaa se edelleenkin voi olla, niin kuin kesälomalta ja -töistä palatessani pari viikkoa sitten. Tuntuu, että olisin tarvinnut vielä ainakin kuukauden viettääkseni aikaa kaikkien tärkeiden ihmisten kanssa! Ja haikeaa se oli myös viimeviikkoisten syntymäpäiväjuhlien jälkeen, kun oli juuri nähnyt koko perheen ja suvun. Mutta nyt ei enää tunnu siltä, että lähtisi maailmojen ääriin.

Ja onhan täälläkin tärkeitä ihmisiä! Tärkeimpänä tietysti Aart Jan, jota ehti kesän aikana tulla aikasta kova ikävä... No, näitten ihmisten kanssa täällä touhutaan jos jonkinlaista, ja tänään vuorossa oli sunnuntairetki Sulejówekiin. Öö, siis mihin? Minäpä kerron: Sulejówek on n. 18 000 asukkaan pikkukaupunki 18 kilometriä Varsovasta itään. Saimme todeta, ettei siellä oikeastaan ole melkein mitään nähtävää, mutta se ei olekaan sunnuntairetkien tärkein anti. Tärkeintä on nähdä pieniä puolalaiskaupunkeja Varsovan ympäristössä; näitä retkiä on tehty eri kokoonpanoilla jo aikaisemminkin, mutta tämä taisi olla ensimmäinen, johon minä osallistuin.

Aivan tylsä tämä visiitti ei kuitenkaan ollut: Sulejówekissa sijaitsee marsalkka Józef Piłsudskin muistomerkki sekä hänen talonsa, josta on sittemmin tehty museo. Marsalkka Józef Piłsudskilla on hyvin tärkeä rooli Puolan historiassa. Hän vaikutti suuresti siihen, että Puola itsenäistyi vuonna 1918, ja vähän myöhemmin hänen johtamansa armeija pysäytti bolsevikkien hyökkäyksen länteen. Sittemmin hän johti Puolaa diktaattorin elkein, vaikka ei itse suoranaisesti ollut vallankahvassa - marsalkkuus taisi riittää. Mielenkiintoinen heppu, mutta saatte kyllä etsiä itse lisää tietoa hänestä, mikäli kiinnostaa. :)

Talo oli komea ja museo ihan opettavainen - täytyy tunnustaa, että tietoni Piłsudskista olivat aika vähäiset ennen tätä päivää. Mutta parasta vierailussa oli tutustuminen paikalliseen vanhaan mieheen, joka kertoili meille alueen historiasta. Hän esimerkiksi muisti, miten saksalaiset olivat 2. maailmansodan aikana ampuneet melkein kaikki kyläläiset. Hän oli piiloutunut metsään perheensä kanssa ja säästynyt siksi. Hänen on täytynyt olla n. 10-vuotias silloin... Tai miten hän oli tuntenut sodan aikana miehen, joka oli myöhemmin paljastunut vakoojaksi, joka oli ollut todistajana Nürnbergin oikeudenkäynneissä. Huhhuh. Hän oli kyllä kovasti kiinnostunut meidän suomalais-hollantilais-norjalais-moldovalais-puolalaisesta seurueestamme, ja me yritimme olla hyviä kuuntelijoita. Kaikkiaan päivä oli kyllä mukava, ja paluumatkalla suunniteltiin jo seuraavaa retkeä. Milloinkahan me mennään Ursusiin, sinne missä traktoreitakin tehdään? Lupaan kertoa, millainen retki se oli!

Kevätretkiä

Noin kuukausi sitten Eyjafjallajökull tuuttasi ilmaan sen verran tuhkaa, että meinasi mennä "häämatka" Belgiaan jännäksi... Mutta kaikki onnistui loistavasti! Vaikka kuulimmekin jälkeenpäin, että meidän lento lennettiin, olimme tyytyväisiä, että toteutimme suunnitelma B:n eli matkustimme junalla. Olimme ajoissa perillä, ja junamatka oli hauska seikkailu. Ja ymmärtääkseni myös huojensimme mm. morsiamen stressiä huomattavasti, koska Aart Jan oli hänen bestmaninsa eli jonkinlainen todistaja vihkiseremoniassa ja läsnäolo oli pakollinen. Häät olivat mukavat ja aika erilaiset kuin Suomessa, joten siinäkin mielessä kokemus oli kiva!


Tässä kuvassa me ollaan antamassa meidän lahjaa hääparille. Vasemmanpuoleisen tyypin tunnistanette, vieressä tietysti Aart Jan, sitten ovat Joanne ja Viktor, Aart Janin pikkusisko poikaystävänsä kanssa, sekä tietysti Bas ja Netke, joka on siis Aart Janin isosisko. Tuossa toisessa kuvassa hääpari kuuntelee Aart Janin heille soittamaa biisiä, ja näkyypä tässä paremmin myös Netken hääpuku. Huomaa, että iltaversiossa ei ole hihoja. :)


Koska häät olivat jo perjantaina, meillä oli aikaa hengata Belgiassa vielä häiden jälkeenkin. Lauantaina junailimme Gentiin, missä Joanne on asunut ja ollut töissä tammikuusta lähtien. (Riekhoffin sisarukset siis asuvat kaikki tällä hetkellä ulkomailla.) Turistina siellä sitten hengailtiin hiukan, ja sunnuntaina palattiin kotiin Brysselin kautta. Kuvassa meitsi nojailee gentiläisen sillan kaiteeseen.


Belgian reissu ei ole ollut ainoa ulkomaanmatkani tänä keväänä. Maaliskuussa olin Riiassa viikonlopun verran. Se oli monella tavalla mielenkiintoinen kokemus: ensimmäinen kerta Riiassa, ensimmäinen kerta seminaarin pääpuhujana! Se oli siis Viron suomenopettajien täydennyskoulutusseminaari, jossa olin puhumassa suomen puhekielen opettamisesta. Pätevää, vai mitä?


Ei elämä tietenkään pelkkää matkustamista ole, mutta viikonloppuisin yritämme löytää monenlaista puuhaa, jotta elämä ei pyörisi vain työasioiden ympärillä - mitä se valitettavan suurelta osin tekee päivästä toiseen niin, että tätäkin blogitekstiä on kirjoitettu kohta kolme viikkoa... Varsova onneksi tarjoaa paljon hyviä vaihtoehtoja rentoutumiseen. Ihan vaikkapa vain hauskoja kahviloita tahi mahdollisuuksia metsäretkiin.




Kabatyn metsässä hassuttelimme tällaisen perhepotretin, jossa meidän lisäksi ovat mukana Anne, "uusi" kollegani, sekä Jacek, Aart Janin entinen työkaveri. Tarkennettakoon kuitenkin, että he eivät ole pariskunta, vaan Anne on laillani löytänyt täältä itselleen ulkomaalaisen hellun. :)

Uusia reissuja suunnitellaan, Puolan sisällä ja Suomeen ja muuallekin. Seuraavaksi olisi tarkoitus lentää Hollantiin Aart Janin kaverin häihin tämän viikon torstaina. Menee vain taas turhan jännäksi; alkaa vähän näyttää siltä, että tuhkapilven aiheuttamilla lentokenttien sulkemisilla ja meidän matkoillamme häihin on jonkinlainen korrelaatio... Älä tule paha pilvi, tule hyvä pilvi! :)