Kun palasin Varsovaan, elin melkein kaksi viikkoa matkalaukkuelämää. Minulla oli tietenkin minun vanha kämppäni Sokrateksessa, mutta koska minun täytyi tyhjätä huone kesäloman ajaksi ja säilöä tavarat kellariin, paluu ankeanharmaaseen huoneeseen ei hirveästi houkuttanut. Tietenkin olisin voinut taas vaihtaa verhot ja sisustaa kaiken kotoisammaksi. Koska kuitenkin olimme jo päättäneet Aart Janin kanssa alkaa etsiä asuntoa, ajattelin, etten ala heti purkaa laatikoita ja kasseja, jos tärppäisi... Ja se kannatti!
Asuin siis Aart Janin yksiössä, ja siellä luimme netistä vuokrailmoituksia. Tarjolla oli paljon asuntoja kaukana keskustasta (ei kiitos), kalliita yksiöitä (ei kiitos), rumilla, vanhoilla huonekaluilla kalustettuja kaksioita (yök, ei todellakaan!) sekä asuntoja, jotka olivat ihan kivoja, mutta ei ihan just sellaisia kuin me halusimme. Ensimmäisen tarkastamamme asunnon ainoa ongelma oli se, että se oli ensimmäinen asunto - emme uskaltaneet ottaa sitä, jos kumminkin löytäisimme jotain parempaa... Se kannatti, koska jo seuraava asunto oli se oikea! Viikko Varsovaan tuloni jälkeen meillä oli vuokrasopimus kourassa, ja 5 päivää myöhemmin suurin osa tavaroista oli jo muutettu.
Muutto olikin sitten oma lukunsa... Meillähän ei tietenkään ole autoa, tuttavilla ei ole autoja ja muuttoauto olisi tullut aika kalliiksi, eikä siinä kohtuullisen hintaisessa firmassa ollut autoja vapaana meidän haluamanamme päivänä. No, julkiset kulkuneuvothan kulkevat paikasta toiseen, joten tavaroita roudattiin ratikassa, bussissa, metrossa ja taksissa! :) Ja onneksi yhdellä ystävällä oli auto, jolla saatiin kuljetettua suurimmat ja hankalimmat tavarat.
Julkisia kulkuneuvoja hyödynnettiin myös viikko sitten, kun menimme Ikeaan piiiitkän ostoslistamme kanssa. Suunnilleen kaikki löytyi (asunto tosin on kalustettu, niin ikään Ikea-mööpeleillä): lamppuja, jotain astioita ja muuta pikkusälää sekä tärkeimpänä työpöytä ja -tuoli. Tehokkaita shoppailijoita siis oltiin, mutta ei ehkä kauhean fiksuja. Tavaraa oli pal-jon! No, eihän siinä sitten auttanut kuin ottaa Ikea-kassit kauniisiin käsiin ja suunnata linja-autolle. Aikamoinen tuskin taival, painoa kasseissa ehkä 40 kiloa, mutta kotiin päästiin!
No, millainen meidän asunto sitten on? Ihana valoisa 40-neliöinen kaksio keskustassa, vanhan kerrostalon 8. kerroksessa. Siis tuolla, sormi osoittaa meidän olohuoneen ikkunaan ja sen oikealla puolella on vielä makuuhuone.
Mun työmatka kestää nyt puolet vähemmän kuin Sokrateksesta, ja Aart Janin työmatka taisi lyhentyä samassa suhteessa. Ja tietenkin kaikki muukin on lähellä, Vanhakaupunkikin vain kävelymatkan päässä! Alue oli aikoinaan Varsovan gettoa, joten lähellä on myös paljon tärkeitä muistomerkkejä ja historiallisia paikkoja. Alueen talot on rakennettu 50-luvulla, mikä luo omaa, mukavaa tunnelmaansa. Vanha talo miellyttää minua ja meitä kovasti, mutta luo myös omia haasteitaan. Viime perjantaina vesivahinko oli lähellä, kun keskuslämmitys laitettiin päälle ja yksi patteri ryösäsi vettä lattialle... Ja hissi on ehkä hitain koskaan valmistettu. Mutta kaikki tämä vain tarkoittaa, että seikkailu jatkuu!
