Huhhei, olen ollut Varsovassa nyt noin 45 tuntia, melkein kaksi päivää. Monenlaista on ehtinyt miettiä ja tehdäkin jo, mutta tuntuu, että en oikein vieläkään tajua, että täällä sitä nyt ollaan. Perjantaina kollegani Sirkka tuli lentokentälle vastaan ja toi minut taksilla Sokrates Hotelliin. (Kyllä, tämä on hotelli, mutta toimii myös Varsovan yliopiston kansainvälisen henkilökunnan asuntolana.) Huoneesta, jahka sinne asti p a i n a v i e n laukkujen kanssa päästiin, soitettiin Sannalle, joka on tullut tänne jo maanantaina ja on täällä tammi-helmikuulle asti CIMO:n harjoittelussa. Heti ensihetket sain siis viettää turvallisesti suomalaisseurassa! :)
Ensimmäiselle kauppareissulle suuntasin Sannan kanssa Galeria Mokotówiin (josta ylläolevassa kuvassa palailen). Sieltä ostin ensimmäiset astiat ja tykötarpeet (lue: siivousvälineet) ja siellä söin ensimmäisen aterian Puolassa, luonnollisesti kiinalaisessa ravintolassa. Illemmalla tein jo toisen kauppareissuni lähimarkettiin, jotta sain jotain syötävääkin. Päivä meni aivan käsittämättömän nopeasti asettuessa ja siivotessa. Samalla yritin sisäistää, että täällä mä nyt sitten oon... Yritykseksi jäi. Mutta siivottua sain, ja lauantaiaamulla vaihdoin vielä huonekalujen järjestystäkin. Tein siis heti kaikkeni, että harmahtava ja kulahtanut asuntoni olisi asuttava, ja kyllä nyt jo vähän paremmalta vaikuttaa. Toivioretki Ikeaan on silti suunnitelmissa. Ehkä jo ensi viikonloppuna?Lauantaina kävimme Sannan ja Sirkan kanssa yhdessä lounaalla ja puhuimme jo työasioista. Jotta vielä ei olisi tarvinnut ajatella töitä, jotka toden teolla alkavat vasta torstaina, kiertelimme Sannan kanssa Varsovan vanhassa kaupungissa. Se on kaunis, ja hämmästyttävä: alue on oikeastaan kokonaan rakennettu uudelleen sotien jälkeen ja on siksi myös Unescon maailmanperintökohde. Kaikki, jotka saan tänne vieraikseni, vien ehdottomasti sinne! Vaikka tosiaan tuntuu oudolta ajatella, että asun täällä vuoden, kaupunkia kierrellessä tuli ihan semmoinen olo, että kyllä, hyväksyn tämän uudeksi kodikseni. Vaikka nämä omat kotinurkat täällä Mokotówin kaupunginosassa eivät vedäkään vertoja vanhan kaupungin kauneudelle, on kiva ajatella, että samassa kaupungissa, metromatkan päässä on niin hienoja paikkoja. Pääsee vaikkapa poseeraamaan Varsovan symbolin, merenneito Syrenan kanssa!
Kirjoittaessani tätä tekstiä kuuntelin nettiradion kautta jumalanpalvelusta Kauhajoen kirkosta. Vaikka itselläni onkin uusia asioita koko ajan edessä, eivät Kauhajoen tapahtumat unohdu. Lähetänkin kaikille voimia käsitellä asiaa ja elää elämäänsä nauttien jokaisesta hetkestä, se kun näyttää olevan niin kovin arvaamatonta. Minäkin nautin elämästäni täällä, vaikka hetkittäin onkin ikävä kotiin. Onneksi päivät täyttyvät eikä ikävälle ehdi antaa liikaa valtaa! Tänään tiedossa on suomalainen jumalanpalvelus sekä puistokonsertti, jossa soitetaan Frédéric Chopinin pianokonserttoja. Ja ties mitä muuta, eihän sitä voi tietää, mitä seikkailuja Varsova neiti Nurmiselle tarjoaa! :)
